Luku .1.
Oli kylmä tuulinen aamu. Kömmin sängystäni pois. Katsoin ikkunasta ulos. -Onpa syksyinen sää. Totesin. Olimme muuttaneet kylään nimeltään Hepola. Olin käynyt ratsastamassa kuusi vuotta. Nyt olen viisitoista. Minulla on sisko hänen nimensä on Milla ja minä olen Aino.
Luku.2
Söin aamupalan ja lähdin pyörräillen tallille. Kun tulin tallille ystäväni Alina ja Jemina tulivat minua vastaan. -Moi Alina ja Jemina! Minä sanoin. -Moi! Alina ja Jemina tervehtivät. -Näitkö sä sen ilmoituksen? Jemina kysyi. -Ai minkä? Vastasin. -No sen tuu kattoo! Alina sanoi. Menin Alinan ja Jeminan perässä. -Mitä?! Minä sanoin. Syysesteleiri?! Olin haaveillut pitkään esteleiristä.-Mutta en mä pääse sinne.minä huokaisin.- Miten niin? Alina kysyi. -Koska minulla ei ole omaa hevosta. Minä huokaisin.-Ai niin. Jemina sanoi. Jeminalla ja Alinalla oli ollut jo pitkään omat hevoset.- No ei mekään sit mennä! Jemina sanoi nopeasti. - Ei menkää te vaan. Sanoin.-Ootko varma? Alina kysyi.-Joo ei se haittaa. Minä huokaisin.-OK! Sä oot paras! Jemina sanoi. Loppu päivä meni nopeasti tarhoja siivotessa.- Moi moi Aino!-Moi moi Jemina ja Alina.
Luku.3.
Huominen koitti. Olin miettinyt omaa hevosta jo kauan. Olin selaillut jotain halpoja poneja mutta mikään ei ollut kivan näköinen. Sitten yhtäkkiä kuulin kiljuntaa alakerrasta. Menin nopeasti alakertaan ja näin äidin. Äiti itki ja huusi samaan aikaan.-Mitä nyt!? Minä kysyin.-Me voitimme lotossa miljoona euroa! Äiti kiljui.-MITÄ!? Minä huusin. Minä ja Äiti pompimme tasajalkaa. Silloin minulle tuli kysymys mieleen. Sä tiedätkin varmaan jo mikä...
Luku.4.
-Äiti? Minä kysyin varovasti.-No? Äiti vastasi. Saisinkohan minä oman ponin? Äiti katsoi ensin minua vakavasti mutta sitten hän sanoi... KYLLÄ!-minä olevinaan pyörryin sitten nousin ja huusin.-Mitä täällä tapahtuu? Milla kysyi. Äiti selitti alakerassa Millalle mitä oli tapahtunut samaan aikaan kun löysin minun unelmieni ponin. Se oli valkoinen Siru niminen poni. Siinä ei lukenut minkä rotuinen mutta tuon minä halusin koe ratsastamaan! Juoksin rappusia alas niin kovaa kuin jaloistani pääsin.-Minä löysin tosi nätin ponin jonka haluaisin koeratsastaa.-Varaan ajan äitini sanoi.
Luku.5.
Koeratsastus päivänä. Heräsin aikaisin laitoin ratsastus vaatteet ja otin saappaani kantoon. Söin aamupalan sen jälkeen lähdimme äidin kanssa kohti Hurmurin-tallia. Siellä tuli vastaan sen tallinomistaja. Tallinomistajan nimi oli Sini. Sinillä oli musta letitetty tukka. Hän näyttöi vähän yli 25 vuotiaalta. Voin kertoa että koeratsastus meni oikein hyvin ja Siru oli todella kiltti ja totteli ratsastuksen jälkeen sanoin että haluan tämän. Sen päivän jälkeen meni puolitoista viikkoa niin saisin oman ponini. Siru oli säältään 145cm pitkä minä itse olin todella lyhyt kasi luokkalaiseksi olen 135cm pitkä! Olen siis aika lyhyt. Mutta mennääs nyt asiaan... Siru siis on 6- vuotias Eestin ratsuponi. Olin maailman onnekain tyttö...
Luku.6.
Sinä aamuna heräsin aikasin kun Siru-ponia oltiin kuljettamassa kohti Tiuhtin-tallia niin heräsin puin tallivaatteet ja söin äitini huusi vielä ennenkun olin lähdössä.- Aino menetkö pyörällä? -Joo? Vastasin. -Hyvä kysyin vaan. Äiti vastasi. Pyöräilin nopeasti kohti tallia. Näin Jeminan ja Alinan odottamassa jotakin. Mutta mitä? Laitoin pyöräni tallin pyöräparkkiin ja kävelin nopeasti heidän luokse.-Moi! Mä sanoin.- Moi Jemina ja Alina vastasi.-Mitä te ootatte?minä kysyin.-No syysesteleirin alkua! Jemina huusi.-Ai niin! Mä vastasin. Sitten traileri kaarsi tallin parkkipaikalle.-No niin! Mä kiljaisin. Alina ja Jemina katsoivat minua ihmeissään. -Aino saatko sä oman ponin!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti