Ulkona vihelsi lämmin tuuli. Kesä oli ohi, ja luonnon äiti värjää puut oransseiksi, punaisiksi ja keltaisiksi. Stella oli maastossa Spiritin kanssa ihailemassa luonnonäidin teoksia. Spirit oli saanut uudet syksyn lehtien väriset varusteet, ja tämä asteli nyt tyylikkäästi hitaassa ravissa. Stellalla oli iloinen, mutta myös haikea tunne. Ratsastus tunnit alkaisivat taas, mutta kesään olisi taas todella kauan aikaa. Spirit kyllästyi kuitenkin aika nopeasti hitaaseen raviin, ja nosti kiitoraviin. Stella horjahti hiukan nopeasta kiihdytyksestä, mutta tavoitti ripeästi tasapainonsa. Stella olisi täyttämässä parin viikon päästä 15, mutta hän ei vieläkään tietäisi yhtään syntymäpäivätoivetta. Mutta haaveilu loppui aika lyhyeen, koska Spirit teki äkkipysähdyksen. Stella ei kuitenkaan ollut yhtään valmis, vaan tippui ratsailta suoraan maahan. Ja kun hän nousi, hän näki miksi Spirit oli pysähtynyt. Toisella puolella tietä oli villihevonen. Se oli lumen valkoinen, mustangi. Stella otti Spiritin ohjat sen kaulalta, ja talutti tämän lähellä olevaan talli aitaan, ja sitoi ohjat siihen kiinni. Stella lähestyi hiljaa, ja rauhallisin liikkein valkoista mustangia. Mustangi epäröi, mutta lähestyi sitten Stellaa. Stella antoi kätensä haisteltavaksi, ja hevonen nuuski sitä kiinnostuneena. Stellaa kutitti kun hevonen hengitti sen kädelle lämmintä ilmaa. Stella sitten katsoi kaukana seisovaa Spiritiä, ja huokaisi. Sitten Stella viittoi hevosta seuraamaan häntä, ja tämän yllätykseksi, hevonen seurasi. Villi hevonen haisteli ensin Spiritiä, ja hirnahti Spiritille tervehtävästi ja aurinkoisesti. Spirit selvästi ystävystyi Villihevosen kanssa, ja kotimatkalla villihevonen seurasi Stellaa ja Spiritiä. Kun seurue pääsi tallille, Stella meni ja sitoi molemmat tallin viereiseen tolppaan. Tämä sitten juoksi kahvioon missä Tallin omistaja, Eija imuroi lattiaa.
-Hyi! Ihan kuin täällä ei ikinä oltaisi imuroitu ennen. Eija tiuskaisi kun pölyä lensi hänen naamalleen. Stella huitoi Eijan vieressä kunnes tämä vihdoin huomasi. -Ai! Stella, mitäs sinä mietit? Eija kysyi sarkastiseen sävyyn. -Noh, olin maastolenkillä Spiritin kanssa kunnes se teki äkkipysähdyksen. Koska me näimme mustangin. -Vai että mustangin? Eli villihevosen? Joopa joo, niitä ei ole nähty täällä aikoihin! Eija selvästi tirskahti, mutta pystyi naamioimaan sen teko yskäksi. -Ahaa. Stella hymähti. -Tule katsomaan niin todistan! Stella puolustautui vihdoin. -Ei nyt, imurointi on kesken. Eija Tuhahti. Stella antoi asian vain olla, ja lähti pyöräilemään kotiin. Kun Stella pääsi kotiin, äiti huuteli häntä jo syömään. Kun Stella istui ruokapöytään, isä kysyi: -Noh mites meni tallilla tänään? - Ihan hyvin. Stella mumisi. Äiti katsoi Stella huolestuneena: -Stella, onko kaikki hyvin.? Äiti kysyi. Stella vain hämmensi kalakeittoaan lautasella. Lopulta Stella oli saanut tarpeekseen, nousi pöydästä, ja lähti omaan huoneeseensa paiskaten huoneensa oven kiinni. Stella lysähti sänkyynsä ja mietti: -Unohdinkohan minä jotain? ...OMG Spirit ja mustangi! Unohdin ne ulos! Stella hätääntyi ja nousi ylös sängystään. Stella juoksi aulaan ja nappasi takkinsa. -Mihin sinä nyt menet Stella? Äidin ääni kuului keittiöstä. Mutta Stella ei kuunnellut, hän paiskasi oven kiinni (jo toisen kerran tänään) ja hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti polkemaan hullun lailla tallille. Kun Stella pääsi tallille, tämä kuuli, kun Spirit hirnui hätääntyneellä sävyllä pienen matkan päässä. Stella riensi äänen perään. Kun Stella vihdoin pääsi Spiritin luo, mustangi oli häipynyt paikalta, ja jäljellä oli vain revitty naru, ja kavion jäljet jotka vähitellen haihtuivat hiekkaan. Mutta Spirit ei jaksanut odottaa vaan hirnahti uudelleen. -Joojoo! Stella havahtui ja lähti taluttamaan Spiritiä takaisin karsinaan.
Kirjoittaja: Minttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti