Metsä vain pimeni ja pimeni. Matilda pysähtyi äkkiä, kun hän näki ihka oikean noidan luudan takapihalla. Siinä luudassa oli kuusipuu varsi, pieni rusetti perässä ja heinästä ja risuista tehty harjaspää. Hän meni lähemmäs luutaa ja otti sen käteensä. Luuta nytkähti ja Matilda kaatui. Matilda säpsähti ja alkoi huutaa niin kovaa kuin pystyi. Luuta syöksähti häntä päin. Matilda alkoi juosta luutaa pakoon mutta luuta oli nopeampi. Luuta sieppasi hänet kyytiinsä ja he lähtivät syöksymään kohti taivasta. Hän näki noidan tulevan heitä kohti toisella luudalla. - Mikä sinua vaivaa? Oletko menettänyt järkesi? Noita huusi kovaan ääneen. -E-e en mitä tarkoitat? Luuta vain syöksähti minua kohti ja nappasi minut. Matilda sanoi kovaan ääneen.
Yhtäkkiä luuta pysähtyi ja se sinkaisi Matildan hurjaa vauhtia kohti maata. Noita tuli perässä vihaisena, mutta hän kuitenkin auttoi Matildaa laskeutumisessa jottei häntä sattuisi. Matilda pyysi kovasti anteeksi ja noita antoi anteeksi. Noita vei Matildan kotiinsa lämpimälle puurolle. Matilda oli todella kiitollinen ja kysyi noidalta voisiko hän viedä hänet takaisin kotiinsa ja niin noita tekikin. Noita palasi omaan kotiinsa ja meni nukkumaan. Matilda jatkoi elämäänsä onnellisena perheensä kanssa.
Loppu! Ehkä osa kolme voi tulla ja jatkaa tarinaa jännittävämmin.
Kirjoittajat: Aino ja Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti