Olipa kerran tyttö nimeltään Matilda. Eräänä päivänä hän lähti sienimetsään sienestämään. Hän keräsi tatteja ja kanttarellejä. Hän kuunteli lintujen laulua ja tuulen huminaa. Yöksi oli luvattu ukkosta joten Matildan oli oltava nopea, koska kello oli jo kahdeksan illalla. Hän oli kävelemässä kotia kohti, kunnes yhtäkkiä alkoi synkkenemään epätavallisen nopeasti. Matilda alkoi kuulla hyvin omituisia ääniä, pensaiden rapinaa, ukkosen jyrinää ja kuiskailua, mutta ei normaalia sellaista vaan kutsuvaa pientä metsän kuiskailua. Matildaa alkoi pelottaa. Pelko iski kahta kauheammin, kun hän tajusi, että hän oli eksynyt. Matilda alkoi panikoida. Sitten hän näki valon, lämpimän ja kutsuvan valon. Hän lähti juoksemaan kohti valoa ukkosen kauheassa jyrinässä. Mutta se ei ollut hyvä idea.
Matilda löysi kylän metsän keskeltä. Siellä ei ollut ihmisiä, eläimiä eikä kasveja. Matilda oli ihan kauhuissaan hän vain toivoi ettei edes olisi mennyt sinne. Yhtäkkiä alkoi kuulua samoja ääniä mitä kuuli aikaisemmin, mutta kovempana ja pelottavampana. Matilda alkoi miettiä mistä hän tuli, mutta ihan kuin hänen kaikki muistot olisi pyyhkäisty niin kuin lehdet haravalla. Matilda huomasi että yhdessä talossa oli valot, hän alkoi miettiä menisikö sisään vai vaan jatkaa matkaa. Hän jatkoi matkaa kunnes metsä alkoi vain synkentyä. Metsä oli synkän sininen ja puut ihan mustat. Matildan oli vaikea muistaa mitä oli tapahtunut ja missä hän on, mutta yhtäkkiä hän näki taskulampun valon tulevan kaukaa metsästä. Häntä lähestyi jokin hahmo kaukaa. Matilda huusi apua, mutta henkilö ei vastannut se vain jatkoi lähestymistä, mutta kun Matilda katsoi tarkempaa se ei ollutkaan taskulampun valo vaan noita-akan sauva! Matilda alkoi juosta kovaa. Noita oli perässä, se lähestyi luudalla kovaa vauhtia, kunnes hyppäsi puskaan piiloon. Noita jatkoi hurjaa vauhtia suoraan. Matilda huokaisi ja katsahti näkyikö noitaa ja hyppäsi äkkiä pusikosta, koska hän oli nähnyt punkin. Sitten hän lähti kävelemään suoraan eteenpäin itkien ja kylmissään sitten hän pysähtyi, kun hän näki mustan vanhan ison ja rähjäisen noidan mökin. Se näytti vähän pieneltä linnalta.
Matilda meni sisään taloon ja katsoi ympärilleen. Hänen vieressä istui pieni musta kissa. Kissa näytti todella äkäiseltä mutta Matilda jatkoi vain katselua. Kissa seurasi Matildaa, mutta hän ei keskittänyt huomiota kissaan. Matilda kuuli askelia ulkoa ja meni piiloon taikasopan taakse. Se oli noita joka oli tullut takaisin, mutta suurempi sauva kädessään. Matilda alkoi panikoida ja näki pienen kolon josta livahtaa ulos. Hän alkoi juosta nopeasti synkkään metsään. Metsä vain pimeni ja pimeni.
(Loppu) osa kaksi tulossa!
Kirjoittajat: Aino ja Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti